Uni nähty 7.8.2012

Olen metsässä kulkevalla hiekkatiellä. Metsä on etupäässä suomalaista havumetsää ja tie on tavallinen suomalainen hiekkatie. Alueella on kapinallisia, jotka piileskelevät metsässä heitä etsiviltä armeijan joukoilta ja taisteluhelikoptereilta.

Kuljen muutaman henkilön kanssa jotakin kylää kohti. Seurassani liikkuu muutama henkilö, jotka ovat luultavasti kapinallisia. Tien varressa olevaan puuhun on naulattu yhdysvaltalaisen maa- ja ilmatorjuntaohjusten mainoksia. Mainokset ovat kuluneella A4-kokoisella paperilla, ja niissä ohjeistetaan mustavalkoisin kuvin ohjuksen käyttöä. Katseltuamme hetken mainosta jatkamme matkaa.

Kuulen kaukaista jyrinää josta huomautan myös seurassani liikkuville taistelijoille. He sanovat äänen tulevan vain junasta, joten rauhoitun itsekin. Hetken päästä näenkin kaukana kulkevan junan. Ääni ei kuitenkaan katoa sen mentyä ohitse, vaan päinvastoin voimistuu.

Tajuan nyt äänen tulevan taisteluhelikopterista. Tajuan myös, että olemme vaarassa ja että tiellä liikkuessamme helikopterin on helppo löytää meidät. Hätääntyneenä painaudun katuojaan puunrunkoa vasten ja sanon muillekin, että heidän täytyisi suojautua lähestyvältä viholliselta. Muut jäävät kuitenkin tielle seisomaan. Pelkään hyvin vihreästä metsämaastosta erottuvien harmaiden housujeni ja mustien kenkieni paljastavan piilopaikkani.

Suljen silmäni ja samalla kuulen jonkun seurueestani ampuvan muutaman laukauksen rynnäkkökiväärillä. Heti tämän jälkeen kuulen kuinka muutkin alkavat tulittamaan helikopteria. Pidän silmiäni edelleen kiinni ja aseiden melu käy lähes sietämättömäksi, joten painan kädet korvilleni.

Tulitus loppuu ja "nukahdan" hetkeksi. Herään, kun kuulen yksittäisiä aseenlaukauksia läheltä, niitä seuraa raskaampaa tulitusta. Äänten hiljettyä nousen ylös, muutama kapinallinen on edelleen hiekkatiellä. Heidän vieressään maassa on helikopteri, joka ei liiku ja jonka sisällä ei ole ketään. Ammun jostain saamallani rynnäkkökiväärillä lyhyen sarjan helikopterin ikkunaan, mutta luodinkestävään lasiin syntyy vain vaaleita naarmuja. Uni loppuu.

Muutamia huomioita

Tähänkään uneen en löydä merkittävästi yhtymäkohtia valve-elämästä. Metsätiet nyt ovat tuttu miljöö minulle, olenhan asunut koko nuoruuteni metsäisessä syrjäkylässä. Unen näkemisen aikoihin lähestyvä metsästyskausi ja ampumaratakäynnit saattavat olla aseteeman taustalla. Tuolloisen kotini lähellä kulkee rautatie, joten junan tai junan kolinan esiintyminen unessa on tavallista.

Myös lähestyvä asepalvelus ja sen aiheuttamat mietteet voivat olla unen tausalla. Astuin siis armeijan harmaisiin tammikuussa 2013, nykyään kotiutumisesta on jo yli vuosi.

Harvinaisen looginen uni, jossa ei oikeastaan esiinny epäloogisuuksia tai erityisen mahdottomia ilmiötä. Tunnelmaltaan jännittynyt ja huolestuttava, muttei missään tapauksessa painajaisen tyyliin pelottava.

Uni nähty 3.5.2012

Olen mäellä, jonka huipulla on katkennut puunrunko. Seurassani on juoppo keski-ikäinen mies. Puunrunko on niin lyhyt ja ontto, että pystyn katsomaan sen sisälle yljäältäpäin. Rungon sisällä on valkea ympyrän muotoinen alue, josta näkyy maisema. Ympyrä suurenee ja tulen osaksi maisemaa.

Olen nyt yksin suurella pellolla. Tunnelma on varsin leppoisa. Outoa pellossa on sen värit, jotka ovat selvästi tavallista voimakkaampia ja kirkkaampia kuin todellisissa pelloissa. Tässä vaiheessa tajuan olevani unessa. Koska unen tunnelma on mukava, en pakota itseäni hereille.

Lähden kävelemään, ja panen merkille, että pystyn liikkumaan unen sisällä normaalisti kuten valveilla ollessa. Huomaan, että on ilta, taivas on kirkkaanpunainen. Päätän koettaa, voinko luoda esineitä unimaailmaani. Aloitan jousipyssystä, koska harrastan myös jousiammuntaa ja kapine on minulle tuttu. Suljen silmäni ja kuvittelen käteeni jousipyssyä. Käteeni ilmestyy sininen etäisesti jousta muistuttava haituva, joka kuitenkin katoaa pian.

Herään. Olen sängyssäni, ja vieressä on unipäiväkirja (minulla ei tuolloin vielä ollut unipäiväkirjaa, vaan kirjoitin unia irtopapereille, joten todellisuudessa olen vielä unessa.) En kuitenkaan kiinnitä päiväkirjaan huomiota ja uskon olevani hereillä. Heti tämän jälkeen herään kuitenkin oikeasti.

 

Joitain huomioita

Kyseessä on selkouni (lucid dream), eli uni, jossa uneksija tietää näkevänsä unta. Ensimmäisen selkouneni olen nähnyt ala-asteikäisenä. Se oli kuitenkin hyvin ahdistava painajainen ihmissyöjäkameleontista, joten pakotin itseni hereille. Myöhemminkin olen nähnyt selkounia, mutta ne ovat aina olleet ahdistavia ja olen herättänyt itseni hermostuttamalla ja kiihdyttämällä ajatuksiani. Tätä "pakkoherätystä" on valitettavan hankala kuvailla sellaiselle, joka sitä ei ole ikinä kokenut, lähinnä kyseessä on epämääräisen nonsensen ajattelu niin kovalla intensiteetillä, että lopulta herään. Tällä kertaa en pakottanut itseäni hereille, sillä kyseessä oli ensimmäinen mukava selkouneni.

Uni loppuu "valeheräämiseen" (false awakening). Jostain syystä selkouneni usein loppuvat tälläiseen valeheräämiseen, lapsuuden kameleonttiunen jälkeenkin "heräsin" vähintään kolme kertaa ilman, että todella herään. Olen kuullut myös muilta selkounia nähneiltä, että false awakening ei ole heilläkään harvinainen selkounien yhteydessä. Tavallisten unien jälkeen en tälläisiä koe.

Selkounessa mahdollisuus kontrolloida ympäristöä ja omaa kehoa vaihtelee suuresti. Joskus olen nähnyt selkounta, jossa olen ollut täysin kykenemätön liikkumaan tai vaikuttamaan unen sisältöön. Useimmiten taas pystyn liikkumaan rajallisesti, esimerkiksi vain suoraan eteen- ja taaksepäin. Joskus harvoin minulla on suuri kontrolli unesta ja voin liikkua ilman mitään valve-elämän rajoituksia tai vaikuttaa haluamallani tavalla unen sisältöön. Olen huomannut, että liian suuri innostuminen selkounesta tai liian suuret yritykset vaikuttaa unen sisältöön johtavat yleensä heräämiseen. Tämä oli harvinaisen vapaa ja kestävä selkouni.

Uni oli melko epätavallinen, lähes psykedeelinen. En ole ikinä käyttänyt muita päihteitä kuin alkoholia ja kahvia, mutta voisin kuvitella, että joidenkin psykedeelien aiheuttama värien voimistuminen ja aistihavaintojen vääristyminen on melko samanlaista, kuin tässä unessa kokemani kummallisuudet.

Uni nähty 29.4.2012

Olen perheeni kanssa metsäpolulla. Kuljemme polkua pitkin, kunnes saavumme metsälammelle, joka on vielä hieman jäässä (nyt on siis kevät). Isä ehdottaa, että jatkaisimme matkaa kulkemalla jäiden yli. Sanon muille, että jää tuskin kestäisi painoamme.

Pohtiessamme jään vahvuutta, huomaamme koiramme Sirun menneen kauemmas meistä. Huudamme sitä takaisin, jolloin koira lähtee ravaamaan luoksemme jäiden yli. Luulen jään kestävän pienen koiran painon, mutta juuri silloin koira putoaa jäihin. Koitan nykäistä koiraa kuiville sen valjaista, mutta valjaat irtoavat. Siru alkaa vajota veden alle, mutta silloin se tekee muutaman uintiliikkeen joiden avulla se "pongahtaa" takaisin jään pinnalle. Koira juoksee rantaan päästen turvallisesti perille, vaikka jää sen alla ratiseekin.

Saavumme tämän jälkeen minulle vieraaseen kylään. Mielestäni on outoa, että minulle tutulta seudulta keskeltä metsää löytyy kylä, jonka olemassaolosta en tiedä. Kaikki talot ovat keskiaikaisen näköisiä ja kylä vaikuttaa varsin suurelta. Asukkaita siellä ei näy olevan. Katson karttaa, ja tulen siihen tulokseen, että tämän kylän täytyy olla joku tuntematon osa kotini lähellä todellisuudessakin sijaitsevaa pientä kyläpahasta.

Menen äitini ja pikkusiskoni kanssa erääseen suureen taloon. Talo on täynnä haarniskoja, maalauksia ja muita koriste-esineitä. Talossa on valtava määrä huoneita, ja aikamme etsittyämme löydämme lopulta uloskäynnin. Ulkona on alas vievä portaikko. Portaita ympäröi korkeat renesanssitykein ja ampuma-aukoin varustetut muurit. Portaat ovat todella jyrkät ja pelkään putoavani.

Muuri on niin korkea, etten näe sen yli. Saapuessamme portaiden alapäähän muuri kuitenkin yhtäkkiä madaltuu, ja huomaan, että olemme noin 100 metriä korkeassa lahosta puusta rakennetussa tornissa. Torni alkaa horjumaan ja koitan keksiä, miten pääsen turvallisesti pois. Liian hätäinen pakeneminen voisi aiheuttaa tornin romahtamisen, toisaalta torni saattaa romahtaa omia aikojaankin, jos kuhnailen liian kauan.

Pääsen varovasti edeten portaikon kiviseen osaan, jossa en enää ole lahopuisen tornin päällä. Myös äitini pääsee turvaan. Siskon alta viimeinen lahopuusta tehty porrasaskelma kuitenkin pettää ja hän tippuu alas. Yllätykseksemme puisen osan alla on kuitenkin kivilattia, jolle siskoni laskeutuu turvallisesti.

Ylitän itsekin muurin matalan kohdan ja laskeudun alempana olevalle kivilattialle. Siellä on ovi, josta pääsemme takaisin suureen koristeltuun taloon. Kuljemme talossa, kunnes löydämme oven, josta alunperin tulimmekin taloon. Ulkona on aurinkoista. Isä istuu ulkona koholla olevalla, puolipallon muotoisella keskusaukiolla, jonne myös äitini on saapumassa. Uni loppuu.

Joitain huomioita

Tässäkin unessa on muutamia asioita, jotka vaativat selitystä henkilökohtaisista kokemuksistani. kuitenkin vähemmän kuin viimeunessa.

Tämä uni on huhtikuun lopulta. jolloin järvissä ei enää ole ainakaan järin vahvoja jäitä. Isälläni on taipumus kulkea jäillä pilkkimässä ja hiihtämässä niin kauan kuin jäät kestävät ja hieman sen jälkeenkin. Huoli isästä heikoilla jäillä on todellinen, joten se varmaankin on unen lampikohtauksen taustalla.

Olen hieman neuroottisuuteen taipuvaisena ihmisenä huolissani myös koirasta. Etenkin keväisin, kun isä saattaa ottaa sen mukaan heikohkoille jäille.

Kylässä näkemäni talot olivat samantapaisia, kuin erään Saksan länsiosiin suuntautuneen lomamatkan aikana näkemäni vanhat saksalaistalot. Muutoin kylässä en näe selkeitä yhtymäkohtia tosielämän tapahtumiin.

Tämä oli hieman epäloogisempi uni kuin esimerkiksi "vuokramökki". Epäloogisuuksia löytyi ainakin lampikohtauksesta (miten koira oli niin lähellä rantaa, että pystyin tarttumaan siihen, mutta kuitenkin niin kaukana, että joutui juoksemaan pitkän matkan jäitä pitkin?) Suuresta talosta löytynyt portaikko oli myös varsin omituinen, samoin puolipallon muotoinen keskustori.

Tunteista päällimmäiseksi näyttää nousevan huolestuneisuus. Huolestuminen pikkuasioista ja isommistakin asioista on minulle valve-elämästäkin tuttua, joten huoliunet eivät ole mitenkään tavattomia.

(Unohdin aloitusviestissä ilmoittaa erään oleellisen asian: unissani esiintyy luonnollisesti myös muita ihmisiä. Olen muuttanut tuttujeni nimet, mutta mikäli sama henkilö esiintyy kahdessa eri unessa, käytän hänestä samaa valenimeä kummankin unen yhteydessä. Julkisuuden henkilöiden nimiä tai puhtaasti kuvitteellisten henkilöiden nimiä en muuta.)

Uni nähty: 23.4.2012

Unen alussa on joulu. Olen lukion päärakennuksessa, josta lähden kaupungin keskustaan hyvien ystävieni Heikin ja Simon kanssa. Ennen lähtöämme luokanohjaajamme Pirkkala, noin 45-vuotias hyväntuulinen nainen, on ilmoittanut vuokranneensa minun ja ystävieni käyttöön mökin. Hän kuitenkin varoittaa mökin omistajan olevan alkoholisti. Pirkkala kauhistelee, kuinka omistaja oli alkanut oksentamaan kesken vuokrasopimuksen solmimisen.

Kuljemme kirkon ohi. Meidän ei ollut tarkoitus ohittaa kirkkoa, mutta haluan nähdä, mikä suuri musta esine kirkon pihassa on. Se osoittautuu sotaveteraanien muistomerkiksi ja otan hatun pois päästä kunnioittaakseni veteraaneja. Samalla vahingossa tönäisen kirkon pihalla laulavaan kuoroon kuuluvaa vanhaa naista. Hän ei kuitenkaan suutu minulle, vaan on iloinen huomatessaan, että nuoriso kunnioittaa veteraaneja.

Jotakuinkin tässä vaiheessa ajankohta lakkaa olemasta joulu. Menemme kirjastoon. Kirjastoon johtaa sysipimeä, mustilla tyhjillä jätesäkeillä verhoiltu käytävä. Jätesäkeissä on tekstejä, jotka kieltävät niiden rikkomisen. Käytävä on täynnä juhlivaa nuorisoa. Yksi jätesäkeistä on kiinnitetty siten, että se tukkii tien kirjastoon. Vastoin kieltoja rikomme sen päästäksemme eteenpäin. Säkin takaa paljastuu kuitenkin uusi ja taas uusi tien tukkiva jätesäkki, jotka kaikki rikomme tai alitamme. Tätä säkkien läpi tien raivaamista jatkuu jonkin aikaa.

Olemme lopulta valoisassa kirjaston eteisessä. Löydän itselleni Japania käsittelevän kirjan, jota alan lukemaan. Kirjasto on täysin tyhjä ihmisistä, mutta pian ovet avataan ja suunnaton tungos täyttää kirjaston. Kadotan Heikin ja Simon hetkeksi. Löydättyäni taas heidät, päätämme lähteä pois. Huolestun, että emme ikinä löydä vaateitamme täysistä naulakoista, mutta onneksi olemmekin jättäneet ne ulompaan eteiseen, jonka naulakot ovat lähes tyhjät.

Menemme vuokramökille. Se on hirrestä valmistettu, maalaamaton, pieni ja matala lähes romahtamaisillaan oleva hökkeli. Meidän täytyy siivota mökki. Menen yksin sisälle, ystäväni jäävät pihaan odottamaan. Mökissä on kaksi huonetta, meidän puolemme ja saman kokoinen omistajan puoli. Näitä toisistaan erottaa kummallinen väliseinä, jonka keskellä on valtava huoneita yhdistävä aukko. Väliseinään omalla puolellaan nojaa nukkuva omistaja, joka haisee vahvasti hielle ja viinalle. Pelkään, että omistaja herää. Alan hermostuneena siivota roskia ja saan kerättyä noin kourallisen serpentiiniä.

Ajattelen siivotessani omistajan olevan työtön, kun hän nukkuu vieläkin, vaikka kello on kymmenen aamulla. Ajattelen hänen elättävän itsensä mökkiä vuokraamalla. Olen jo lähdössä pois, kun omistaja herää. Hän "vierii" auokosta samalle puolelle kanssani ja vaatii henkilöllisyystodistusta. Omistajasta valuu jotakin kirkasta nestettä. Mielestäni omistajalla on oikeus nähdä henkilöllisyystodistukseni, ja alan penkomaan lompakkoa. Säikähdän, kun tajuan ajokorttini olevan kadonnut. Ilmoitan asiasta omistajalle vapisevalla äänellä. Omistaja on todella vihainen, mutta onneksi löydän ajokortin toisesta taskusta. Siinä on kuitenkin Housen kuva (siitä lääkärisarjasta), joka muuttuu ystäväni Liisan kuvaksi ja lopulta minulle täysin tuntemattoman miehen kuvaksi. Säikähdän kortin kummallista muuttumista, ja pudotan sen mökin lattialle.

Omistaja alkaa oksentamaan, jolloin päätän paeta. Juoksen Heikin ja Simon kanssa pakoon. Mökistä kuuluu omistajan raivoisa karjunta. Pihassa vaatteeni takertuu puun oksaan, mutta pääsen onneksi vapaaksi pienen pyristelyn jälkeen. Omistaja ei lähde jahtaamaan meitä, mutta pelkään joutuvani ongelmiin minulle kuulumattoman ajokortin vuoksi. Uni loppuu.

Joitain huomioita

Keskeisessä roolissa oleva alkoholisotiunut omistaja muistutti melko paljon hieman ennen unen näkemistä oikeasti tapaamaani pummia. Mies tuli minua vastaan bussipysäkillä, käsi takin sisällä ja ilmoitti "anna sätkä tai mä ammun sut." Sanoin hänelle ystävällisesti, että minulla ei valitettavasti ole tupakkaa, jolloin mies nauroi iloisesti ja sanoi, ettei hänelläkään valitettavasti ole asetta. Mies haisi todella pahalle, mutta hänen kanssaan oli jopa hauskaa keskustella bussia odotellessa.

Musta veteraanien muistomerkki löytyy silloisen kotikaupunkini Jyväskylän kirkkopuistosta. Olin joskus ottanut hatun päästä ohittaessani sitä, ja samalla hieman miettinyt mitä muut mahtavat ajatella kun lukiolaispoika on olevinaan isänmaallinen. Unen kirkkopuistokohtauksella varmaankin on tekemistä tämän kanssa.

Yläasteella halloweenjuhlissa koulun ikkunat peitettiin jätesäkeillä, jotta kouluun saatiin pimeää. "Öykkäriporukka", jonka kanssa liikuin päätti sitten muiden kiusaksi repiä säkkejä ja muuta halloweenrekvisiittaa irti ikkunoista. Kirjastoepisodia edeltävä käytäväkohtaus saattaa liittyä tähän, tosin yläasteesta oli unen näkemisen aikaan jo niin pitkä aika, etten voi olla täysin varma.

Tällä unella on siis melko monta melko selkeää viittausta johonkin tosielämän tapahtumaan. Unitulkintaa harrastava saisi varmasti tästä irti monta "alitajunnan salattua viestiä". Omasta mielestäni kyseessä on vain malliesimerkki siitä, kuinka satunnaiset muistot ja mietteet yhdistyvät uneksi, ilman mitään sen syvempää merkitystä.

Kokonaisuutena uni oli melko looginen. Ristiriitaista logiikkaa se ei sisältänyt, ellei tuota kesken unta unohtunutta joulua oteta lukuun. Myöskään mitään erityisen epätavallista tai vaikeasti kuviteltavaa tapahtumaa tai asiaa ei unessa esiintynyt lopun ajokorttiepisodia lukuunottamatta.

En muista enää unen aikana kokemiani tunteita, mutta muistiinpanojen perusteella unen tunnelma lienee ollut jännittynyt, muttei pelottava.

Hyvä lukija,

Tervetuloa uniblogiini. Ensisijainen syy tämän blogin perustamiselle on se, että haluan pitää unimuistiinpanoni tallessa. Paperilaput ja vihkoset kun tuppaavat hukkumaan.

Toinen syy blogille on se, että myös muut unista kiinnostuneet saavat nauttia mieleni tekeleistä. Luonnollisesti ulkopuolinen lukija ei saa unistani yhtä paljon irti kuin minä, koska ne tavallisesti liittyvät jollain tapaa asioihin jotka ovat omassa elämässäni keskeisiä tai ajankohtaisia. Yritän kuitenkin liittää unikuvauksiin tarvittaessa lyhyen selostuksen unikuvien taustalla olevista henkilökohaisista tapahtumista.

Olen aina ollut kiinnostunut unista. Ensimmäinen kosketus aiheeseen oli isoäitini unikirja, jota "luin" kuvia katselemalla jo ennen kuin opin lukemaan. Myöhemmin olen lukenut alaan liittyvää tieteellistäkin kirjallisuutta. Mielestäni on kiehtovaa, että ihminen viettää noin kolmanneksen elämästään halvaantuneena, tiedottomana ja voimakkaasti hallusinoiden.

En usko unien kuitenkaan tarkoittavan mitään. Lähinnä ajattelen niiden olevan alitajunnan taustakohinaa, jossa kyllä näkyy ihmisen juuri kokemat tai häntä mietityttävät asiat, mutta jotka eivät kerro ohjeita tai pyri tyydyttämään valve-elämässä estettyjä seksuaalisia ja väkivaltaisia fantasioita. Enneunien mahdollisuudesta on mielestäni turha edes spekuloida. Uniani voi kuitenkin lukea, vaikka omaisi toisenlaisen käsityksen unien merkityksestä kuin minä.

Osa kirjoittamistani unistani on useita vuosia vanhoja. Tämä johtuu siitä, että olen aiemminkin pitänyt unipäiväkirjaa. Yleensä muistan uniani vain "jaksoittain", joten joskus kahden unikertomuksen välillä on pitkäkin aikaväli, välillä niitä taas on lähes peräkkäisiltä päiviltä.

Kun unia alkaa blogiini kertyä enemmän, huomaatte, että voimakkaan seksuaalinen tai väkivaltainen sisältö puuttuu niistä täysin. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö ikinä näkisi tälläisiä unia. Haluan pitää blogini "perheystävällisenä", joten kaikkia likaisia yksityiskohtia ette teksteistä tule löytämään. En kuitenkaan halua sensuroida tai kaunistella unia, vaan sopimattomat unet jätän suosiolla omaksi tiedokseni blogin ulkopuolelle.

Vielä sananen itsestäni: Olen 21-vuotias kuopiolainen mies. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa terveystieteiden tiedekunnassa. Nykyään harrastan ruoanlaittoa (osin pakon velvoittamana), ja kalastusta. Aiemmin olen harrastanut myös metsästystä. Lisää minusta unikertomusten puolella.