(Unohdin aloitusviestissä ilmoittaa erään oleellisen asian: unissani esiintyy luonnollisesti myös muita ihmisiä. Olen muuttanut tuttujeni nimet, mutta mikäli sama henkilö esiintyy kahdessa eri unessa, käytän hänestä samaa valenimeä kummankin unen yhteydessä. Julkisuuden henkilöiden nimiä tai puhtaasti kuvitteellisten henkilöiden nimiä en muuta.)

Uni nähty: 23.4.2012

Unen alussa on joulu. Olen lukion päärakennuksessa, josta lähden kaupungin keskustaan hyvien ystävieni Heikin ja Simon kanssa. Ennen lähtöämme luokanohjaajamme Pirkkala, noin 45-vuotias hyväntuulinen nainen, on ilmoittanut vuokranneensa minun ja ystävieni käyttöön mökin. Hän kuitenkin varoittaa mökin omistajan olevan alkoholisti. Pirkkala kauhistelee, kuinka omistaja oli alkanut oksentamaan kesken vuokrasopimuksen solmimisen.

Kuljemme kirkon ohi. Meidän ei ollut tarkoitus ohittaa kirkkoa, mutta haluan nähdä, mikä suuri musta esine kirkon pihassa on. Se osoittautuu sotaveteraanien muistomerkiksi ja otan hatun pois päästä kunnioittaakseni veteraaneja. Samalla vahingossa tönäisen kirkon pihalla laulavaan kuoroon kuuluvaa vanhaa naista. Hän ei kuitenkaan suutu minulle, vaan on iloinen huomatessaan, että nuoriso kunnioittaa veteraaneja.

Jotakuinkin tässä vaiheessa ajankohta lakkaa olemasta joulu. Menemme kirjastoon. Kirjastoon johtaa sysipimeä, mustilla tyhjillä jätesäkeillä verhoiltu käytävä. Jätesäkeissä on tekstejä, jotka kieltävät niiden rikkomisen. Käytävä on täynnä juhlivaa nuorisoa. Yksi jätesäkeistä on kiinnitetty siten, että se tukkii tien kirjastoon. Vastoin kieltoja rikomme sen päästäksemme eteenpäin. Säkin takaa paljastuu kuitenkin uusi ja taas uusi tien tukkiva jätesäkki, jotka kaikki rikomme tai alitamme. Tätä säkkien läpi tien raivaamista jatkuu jonkin aikaa.

Olemme lopulta valoisassa kirjaston eteisessä. Löydän itselleni Japania käsittelevän kirjan, jota alan lukemaan. Kirjasto on täysin tyhjä ihmisistä, mutta pian ovet avataan ja suunnaton tungos täyttää kirjaston. Kadotan Heikin ja Simon hetkeksi. Löydättyäni taas heidät, päätämme lähteä pois. Huolestun, että emme ikinä löydä vaateitamme täysistä naulakoista, mutta onneksi olemmekin jättäneet ne ulompaan eteiseen, jonka naulakot ovat lähes tyhjät.

Menemme vuokramökille. Se on hirrestä valmistettu, maalaamaton, pieni ja matala lähes romahtamaisillaan oleva hökkeli. Meidän täytyy siivota mökki. Menen yksin sisälle, ystäväni jäävät pihaan odottamaan. Mökissä on kaksi huonetta, meidän puolemme ja saman kokoinen omistajan puoli. Näitä toisistaan erottaa kummallinen väliseinä, jonka keskellä on valtava huoneita yhdistävä aukko. Väliseinään omalla puolellaan nojaa nukkuva omistaja, joka haisee vahvasti hielle ja viinalle. Pelkään, että omistaja herää. Alan hermostuneena siivota roskia ja saan kerättyä noin kourallisen serpentiiniä.

Ajattelen siivotessani omistajan olevan työtön, kun hän nukkuu vieläkin, vaikka kello on kymmenen aamulla. Ajattelen hänen elättävän itsensä mökkiä vuokraamalla. Olen jo lähdössä pois, kun omistaja herää. Hän "vierii" auokosta samalle puolelle kanssani ja vaatii henkilöllisyystodistusta. Omistajasta valuu jotakin kirkasta nestettä. Mielestäni omistajalla on oikeus nähdä henkilöllisyystodistukseni, ja alan penkomaan lompakkoa. Säikähdän, kun tajuan ajokorttini olevan kadonnut. Ilmoitan asiasta omistajalle vapisevalla äänellä. Omistaja on todella vihainen, mutta onneksi löydän ajokortin toisesta taskusta. Siinä on kuitenkin Housen kuva (siitä lääkärisarjasta), joka muuttuu ystäväni Liisan kuvaksi ja lopulta minulle täysin tuntemattoman miehen kuvaksi. Säikähdän kortin kummallista muuttumista, ja pudotan sen mökin lattialle.

Omistaja alkaa oksentamaan, jolloin päätän paeta. Juoksen Heikin ja Simon kanssa pakoon. Mökistä kuuluu omistajan raivoisa karjunta. Pihassa vaatteeni takertuu puun oksaan, mutta pääsen onneksi vapaaksi pienen pyristelyn jälkeen. Omistaja ei lähde jahtaamaan meitä, mutta pelkään joutuvani ongelmiin minulle kuulumattoman ajokortin vuoksi. Uni loppuu.

Joitain huomioita

Keskeisessä roolissa oleva alkoholisotiunut omistaja muistutti melko paljon hieman ennen unen näkemistä oikeasti tapaamaani pummia. Mies tuli minua vastaan bussipysäkillä, käsi takin sisällä ja ilmoitti "anna sätkä tai mä ammun sut." Sanoin hänelle ystävällisesti, että minulla ei valitettavasti ole tupakkaa, jolloin mies nauroi iloisesti ja sanoi, ettei hänelläkään valitettavasti ole asetta. Mies haisi todella pahalle, mutta hänen kanssaan oli jopa hauskaa keskustella bussia odotellessa.

Musta veteraanien muistomerkki löytyy silloisen kotikaupunkini Jyväskylän kirkkopuistosta. Olin joskus ottanut hatun päästä ohittaessani sitä, ja samalla hieman miettinyt mitä muut mahtavat ajatella kun lukiolaispoika on olevinaan isänmaallinen. Unen kirkkopuistokohtauksella varmaankin on tekemistä tämän kanssa.

Yläasteella halloweenjuhlissa koulun ikkunat peitettiin jätesäkeillä, jotta kouluun saatiin pimeää. "Öykkäriporukka", jonka kanssa liikuin päätti sitten muiden kiusaksi repiä säkkejä ja muuta halloweenrekvisiittaa irti ikkunoista. Kirjastoepisodia edeltävä käytäväkohtaus saattaa liittyä tähän, tosin yläasteesta oli unen näkemisen aikaan jo niin pitkä aika, etten voi olla täysin varma.

Tällä unella on siis melko monta melko selkeää viittausta johonkin tosielämän tapahtumaan. Unitulkintaa harrastava saisi varmasti tästä irti monta "alitajunnan salattua viestiä". Omasta mielestäni kyseessä on vain malliesimerkki siitä, kuinka satunnaiset muistot ja mietteet yhdistyvät uneksi, ilman mitään sen syvempää merkitystä.

Kokonaisuutena uni oli melko looginen. Ristiriitaista logiikkaa se ei sisältänyt, ellei tuota kesken unta unohtunutta joulua oteta lukuun. Myöskään mitään erityisen epätavallista tai vaikeasti kuviteltavaa tapahtumaa tai asiaa ei unessa esiintynyt lopun ajokorttiepisodia lukuunottamatta.

En muista enää unen aikana kokemiani tunteita, mutta muistiinpanojen perusteella unen tunnelma lienee ollut jännittynyt, muttei pelottava.